safka

safka

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Ravintola Eevert, Stadi


LäskilläPojalla oli ihan jäätävä krapula, ja koska krapula ei ollut suunniteltu, oli samalle päivälle varattu fine dinning ruokailu uudessa Eevert ravintolassa. Läskipoika oli siis super lähellä perua koko syömisen mutta ruokaseuraa kohtaan se olisi ollut epäreilua, joten Läskipoika lähti henkisestä ja fyysisestä pahasta olosta huolimatta raahautumaan kohti Evevertti ravintolaa.  Se kyllä kannatti. Ruokailu kokemus oli Eevertissä niin kova, että krapula sai kyytiä, ja elämä alkoi palautumaan LäskillePojalle.
Ruokamatka oli yhtä ilotulitusta ja kun palvelukin oli huippua,on Eevert ottanut kärkipaikan Stadin ruoka skenessä.

Eevertin miljöö oli loistava, varmaan yksi hienoimmista mitä stadissa on. Alvar Aaltoa joka paikassa, kohde rakennuksesta alkaen. Muutenkin kaikki oli suomalaista designia. Iittala oli hyvin esillä. Samoin vahva yhteistyö Kyrö Distillerin kanssa näkyy heidän tuotteiden vahvana isona edustuksena listalta. Nyt piti jättää Kyrön tuotteet muille koska tällä hetkellä LäskiPoika ilmoittaa itsensä absolutistiksi.  8 ruokalajin päämenu oli tietysti menu Kyrö johon saa heidän tuotteistaan tehdyn juomapaketin, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa 8 lajia tuntui oloon nähden liian kovalta, niin valittiin 6 ruokalajin menu, limpparilla tietysti.



Menu oli rokkia alusta loppuun. Ekana vetona tuli ehkä koko menun kovin veto, punajuuri tykitys juustolla ja lakritsilla höystettynä. Maku oli jotain ihan käsittämättömän jäätävän hyvää. Lakritsin vivahde sekoitettuna punajuureen oli jotain sairasta, mutta erittäin hyvällä tavalla.




Toisena vetona tuli kotimaista hirven pastramia. Annos oli tömäkän hyvä. Rapeaksi paistetut ohuet vihreät sulivat, pehmeän ja mehukkaan hirven lihan kanssa LäskinPojan kitaan.




Annos kolme oli tattia, kotimaista tietenkin. Toimiva kokonaisuus kotimaista metsää, joka vei kielen mennessä.



Neljäs veto oli kalaa. Kalan roolissa tällä kertaa oli rautu. Annos oli erittäin perinteinen paistettu kala-annos. Loistava sellainen tosin. Perunahässäkkään oli kivasti laitettu ripaus sitruunaa, joka maistui hyvin, peittämättä raudun puhdasta kalan makua.




Jälkisafka osuuden aloitti kotimaiset juustot, joita oli kolmea eri sorttia. Kaikki hyviä. Varsinkin se homeversio. Juustojen kylkeen oli tehty lakkavaniljahilloke. Johan oli rock maku matka. Sairaan hyvät juustot.



Viimeinen veto oli karpaloa, lakritsia ja paahdettua kauraa. Lopetukseen aivan loistava veto, Karpalo, lakritsi ja paahdettu kaura, helli LäskinPojan makuheroja, että tämän kokemuksen jälkeen krapula oli laskenut tasolle 5 tasosta 10+  J



Kokonaisuutena koko ruokailu oli iso WOW, samanlaiseen WOW fiilikseen ei ole Suomessa vähän aikaan päästy. Ehdottomasti kovimpia paikkoja Stadissa tällä hetkellä. Helposti täydet tähdet.

LäskinPojan Tähdet

Ruoka 5/5
Palvelu 5/5
Hinta/ laatu 5/5












lauantai 25. marraskuuta 2017

Ravintola Pastis, Vol. 2, Stadi


LäskilläPojalla oli tossa syksyllä hääpäivä numero kaksi, edellisen hääpäivän numero ykkösen LäskiPoika unohti. Nyt oli otettu vahingosta vaarin ja jo hyvissä ajoissa varattu pöytä jo kertaalleen loistavaksi havaitusta ravintola Pastiksesta. Tälläkin kerralla Pastis oli super. Kokonaisuus kiilaa ehdottomasti Suomen parhaimpiin.
Pastis tarjoilee konstailematonta ruokaa, ranskalaisen keittiön tapaan. Paikan voi kyllä kategorioida fine dinning paikaksi, mutta annokset ovat reilun kokoisia ja LäskillePojalle 4 annosta täytti lihavahkon pytyn todella hyvin. Palvelu tietysti ihan huippua. Pastis tarjosi sellaisen ruokaelämyksen, että koko viikon oli hymy naamalla. Vaikka LäskinPojan toleranssi huippusuorituksiin on noussut, niin Pastis veti nyt sellaisen.



LäskiPoika söi alkuun vasikkatartar pihvin tonnikalakreemillä.
 Annos oli erittäin maukas. Kaikkea oli sopivasti ja lihan laatu oli super. Samoin tonnikalakreemi toi oman loistavan makumaailman annokseen. Tätä yhdistelmä ei tartar pihvissä ole ennen tullut maistetuksi. Ja yhdistelmä toi loistavasti.



Väliruokana LäskilläPojalla oli meiramisuolattua siikaa, punajuurikreemiä ja pikkelöityä kanttarellia. Annos oli yhtä makujen ilotulitusta. Vaikka annoksessa oli paljon eri komponentteja, oli annos rakennettu kuitenkin siten että miedon makuinen siika ei jäänyt muiden makujen alle.

Kauniimpi osapuoli otti alkuun Pastiksen simpukat, annos oli hyvän kokoinen ja maku tietysti huippua.





Pääruoka oli molemmilla härän sisäfilettä. Sisäfile palat olivat reilun kokoisia ja tietysti oikeaan kypsyyteen vedettyjä. Lihan laatu oli suussasulava. Eli pihviveitsi leikkasi omalla painollaan lihaa. Myös suola ja pippuri asiat olivat kunnossa. Todella super pihvi annos.
Lisukkeena meillä oli tryffeliöljyssä paistetut ranskalaiset sekä paahdettua kukkakaalia ja mantelia. Molemmat lisukkeet olivat niin hyvät, että jo pelkästään niiden takia paikkaa voi suositella. Ranskalaiset maistuivat oikeasti tryffelille ja omasta mielestä nämä ranskalaiset ovat ehkä parhaat mitä olen koskaan syönyt.

LäskillePojalle jäi tietysti tilaa jälkiruualle ja listalta valikoitui lakritsi-suklaaganache ja vadelmasorbetti annos. Annos oli visuaalisesti näyttävä ja maullisesti aivan huippu. Lakritsi-suklaa yhdistettynä täyteläiseen vadelmaan oli tajunnan räjäyttävä yhdistelmä.



Juomapuolena oli perus Napue GT, ja kauniimpi osapuoli veti lasin shampanjaa, lasin valkoista ja punaista menun kanssa. Viinit tietysti sopivat loistavasti menuun. Ja kuulemma hyvin kupliva shampamja oli toimiva veto aperatiiviksi.

Palvelusta sen verran että se oli ihan huippu tasoa, parempaa ei voisi enää edes toivoa.  Pöydän inhimillinen lasku kruunasi illan, ja Pastiksesta oli helppo lyllertää kotisohvalle makaamaan. Iso kiitos Pastikelle, teitte meidän illan.

LäskiPojan tähdet

Ruoka 5/5
Hinta/laatu 5/5
Palvelu 5/5